Olen koulutukseltani tekstiili suunnittelija ja jo ammattikorkeakoulun aikoina haaveilin yrittäjäksi lähtemisestä. Vain rohkeus ja tietotaito on puuttunut. Nyt ajankohta ja elämä antoi sille kuin täydellisen mahdollisuuden, nyt tai ei koskaan. Nuoresta likasta lähtien olen kuitenkin tehnyt töitä myynnin ja asiakaspalvelun tehtävissä aina tähän päivään asti. Kokemusta on siis kertynyt 20-vuotta.

Koulutuksen olen saanut kankaiden suunnitteluun ja valmistukseen. Olen kutonut kankaita ja mattoja kangaspuilla ja jopa tutustunut teolliseen kutomakoneeseen ja tuottanut oma suunnitteleman kankaan teollisesti. Olen neulonut kankaita neulekoneella ja tehnyt niistä tuotteita, kuten kaulahuiveja, purkin päällisiä sekä sänkypeiton. Olen painanut kankaita monella eri väri tekniikalla, kuten kasviväreillä ja valkoetsillä. Mutta En ole kuitenkaan saanut päivääkään koulutusta tai ihan kunnon opetusta ompelemiseen.

Nuoruudessani opettelin jonkin verran isäni ompelun opetuksessa, sillä hän oli lahjakas ja taitava ompelija. Hän valmisti vauvojen potkupuvuista aina häämekkoon asti, laidasta laitaan vaikka mitä. Ollessani noin 4-vuotias, 80-luvun, vihreä Smurffi limu käsissäni, jossa oli punainen pilli, juttelimme isäni kanssa, että mikä minusta tulisi isona, mitä haluaisin tehdä ja vastaukseni oli suora "Minusta tulee isona vaatesuunnittelija". Isä tuumasi tähän, että "Loistavaa! Voisimme perustaa yrityksen, jossa sinä suunnittelet ja minä ompelen. Nimeksi laitetaan Wikberg and daughter!" Tätä yritystä emme koskaan perustaneet, mutta tämä keskustelu on jostain syystä jäänyt vahvasti mieleeni. 

Voisin kuitenkin sanoa, että olen suurimman koulun käynyt täysin itse, opettelemalla mikä toimii ja mikä ei. Opettelin ompelua valmistamalla itselleni vaatteita. Valmistin laidasta laitaan mekoista, urheiluvaatteisiin aina asu kokonaisuuksiin asti. Opettelin valmistamaan kaavoja, ensin täysin omasta päästäni, sen vision avulla mikä kulloinkin minulla oli. Myöhemmin ymmärsin että voin ottaa avuksi tutkimalla vanhoja vaatteitani ja niiden muotoja.

Jossain vaiheessa tein lasten vaatteitakin tyttärelleni ja siinä ommellessa innostus lähti ja lähdin sarjoittamaan t-paita mallia, jotka tänä päivänäkin odottavat, että pääsen valmistamaan mahdollisille asiakkaille, lapsille koosta 120cm -170cm yritykseni mukaisia T-paitoja myyntiin. 

Vuosien varrella olen todella ommellut vaikka mitä. Laukkuja, vaatteita, pehmoleluja, pussukoita, verhoja, tyynynpäällisiä, tuolin päällisiä, peittoja, lakanoita, tossuja, pipoja, pantoja, käsineitä, bikineitä jne. Ompeleminen on ollut harrastukseni ja olen nauttinut luomisesta ja toteutuneiden tuotteiden käytöstä. 

Käsilaukut ovat aina olleet Intohimo. Rakastan kauniita, design käsilaukkuja. Vaikka minulla ei ole varaa sellaiseen, nautin niiden ihailusta kauppojen hyllyillä. Olen oppinut käsilaukkujen valmistuksesta ollessani yli 20 vuotta sitten, New Yorkissa, työharjoittelussa. Siellä pääsin leikkaamaan laukun osia, käyttämään heat press menetelmää, laukkujen uloimpaan kankaaseen, liimaamaan laukun sisälle tulevia pahvi osia jne. Koti-Suomessa olen sitten valmistanut kaikenlaisia laukkuja, omaan käyttöön.  Reppuja, käsilaukkuja, kangaskasseja, isoja ja pieniä laukkuja. Piipahdin myös hetkeksi ompelemaan laukkuja Globe Hope nimisessä yrityksessä, josta sain valtavan määrän uskoa itseeni ja taitoihin, joihin en ollut uskonut aiemmin.
Glamour heppojen pehmolelu olkalaukut olivat täysin selvä visio ja keksintö, jonka osaamiseni pohjalta loin. 

Olen hyvin pienestä lapsesta asti ollut erittäin kreatiivinen. Vaahtosammuttimen kokoisena, sinaapinkeltainen potkupuku ylläni, kun olin oppinut seisomaan ja kävelemään, olin päättänyt tehdä taidetta. Olin ottanut vahaliidut ja tuumannut, että paperi arkki on aivan liian pieni taiteelliseen ilmaisuun. Joten olin piirtänyt kokonaisen huoneen seinälle, sateenkaaren väreissä, taidetta. Olin varvistanut niin korkealle kuin pienet varpaat olivat minua kohottaneet ja piirsin kaikilla kauniilla väreillä koko seinän täyteen henkeäsalpaavaa taidetta! 🤣 Henkeä ainakin vanhempani haukkoivat, kun he näkivät miten laajalti taideteos oli tehty, joten voimme kaikki yhteisesti varmaan olla samaa mieltä, että taide oli henkeäsalpaavan shokeeraavaa 😂

Siitä lähtien kreatiivinen taiteilija ja luoja on asunut sielussani. Lahjakkuudesta taiteellisuuteen saan kiittää molempia puolia suvuista, sekä isäni, että äitini sukua. Isän puolen isoisä oli todella taitava maalari. Hän maalasi lukuisia tauluja elinaikanaan ja piti yhden taulu näyttelynkin laiva ja meri aiheisista tauluistaan. Hän oli myös etevä veistoksien tekijä ja oli tehnyt lukuisia ihmisen päitä ja muita kiinnostavia veistoksia. Isän isä oli käynyt myös Helsingin taidekorkeakoulun., Ateneumin.

Äidin isäni oli ammatiltaan valokuvaaja. Hänellä oli oma valokuvaajan yritys, Atte Matilaisen valokuvaamo Helsingissä. Atte-Vaari toimi mm. presidentti Kekkosen hovikuvaajana ja valokuvasi omalla studiolla lukuisia kuuluisuuksia ympäri maailmaa. Muistan lapsuudestani kuinka nämä kaikki upeat kuvat julkisuuden henkilöistä oli mustavalkoisena kuvana ripustettu Vaarin studion suurelle seinälle. Siellä studiolla istuin usein koulun jälkeen kynä ja piirustuspaperi edessäni ja väritin ja piirsin. Rakastin lapsuudessani piirtämistä ja viihdyin kynien ja papereiden äärellä tuntikausia, ilman pihahdustakaan tylsistymisestä. Minulla on vieläkin tallella hauskoja piirrustuksiani. 

Valokuvaaminenkin on ollut vuosia lähellä sydäntäni. Aikaisemmin kävin harrasteena valokuvaamassa paljon järjestelmä kameralla. Pidin paljon pimeällä kuvaamisesta ja siitä miten valot näyttävät kuvissa huikean hienoilta. Rakastin myös aurinkoisina päivinä käydä valokuvaamassa, jotta sain auringonvalon ikuistettua kuviin. Valo luo kuvasta tunnelmallisen ja tästä syystä valon kuvaaminen on aina ollut lähellä sydäntäni aivan kuten eläimien valokuvaus. 

Muutama vuosi sitten innostuin piirtämisestä uudelleen, mutta tällä kertaa tosissaan. Lähdin piirtämään lapsena keksimääni hahmoa ja tyylittelemään sen sarjakuvaksi. Minulla ei ole ollut minkäänlaista koulutustaustaa sarjakuvien piirtämiseen, tai graafiseen suunnitteluun, mutta tämänkin osa alueen opettelin itse. Pian aloin oivaltamaan miten ilmeet piirretään, miten hahmon asennot piirretään ja mikä näyttää hyvältä ja näin sarjakuvahahmoni alkoi elämään paperilla, kirjoittamieni kirjojen elämää. Olen kirjoittanut 4 lastenkirjaa ja kuvittanut yhden kokonaan ja toinen teos on kuvitettu puoleen väliin. Näitä teoksia ei ole julkaistu, sillä sarjakuvahahmo ja sen ystävät vaativat patentti- ja rekisterihallitukselta patentin suojaamaan tekijän oikeuksia. Mutta nyt voin kuitenkin kutsua itseäni myös sarjakuvataiteilijaksi ja pirun kivan sarjakuvahahmon olenkin luonut ja mahtavat lasten ja nuorten kirjat. Voisin kai kutsua itseäni myös kirjailijaksi, sillä kirjoittamani kirjat ovat teoksia, joista voitaisiin valmistaa vaikka lasten elokuvia. 

Glamour hepat yritykseni ovat saaneet mukaansa ripauksen sarjakuva taidetta myös. Olen piirtänyt tyyliteltyjä sarjakuvamaisia hevosia yrityksen käyttöön, joista voidaan valmistaa sitten esimerkiksi tarroja, avaimenperiä, keräilykortteja, ja muuta pientä kivaa.  Hevoset ovat aihe, jota en koskaan ole piirtänyt tai eläimet ylipäätään. En koskaan lapsena, enkä kovinkaan usein aikuisena. Olen piirtänyt tyyliteltyjä elefantteja ja joutsenia, koiria ja kissoja, mutta hevonen ei ole koskaan ollut listalla. Minua kiinnosti nuorempana ihmisten piirtäminen, prinsessat, gladiaattorit, manga aiheet ja tavallisen ihmisen kasvot sekä maisemamaalaus ja abstraktitaide. Glamour heppojen tyylitellyt sarjakuvahepat lähtivät liikkeelle yksinkertaisesta, kokeilemisen ilosta. Lähdin piirtämään hevosen naamaa ja tyylittelin erinäköisiä hevosia, kunnes joukosta alkoi löytymään tyyli, joka sopi minun tapaan piirtää. 

Glamour hepoilla on myös oma sarjakuvamainen keulahahmo; pulleahko hevonen nimeltään Buttercup. Butercupin piirtäminen tuli kuin luonnostaan kun piirsin hevosen, jonka suuhun piirsin monta porkkanaa. Tämä kuva oli niin hauska, että päätin silloin, että tästä kaverista tulee yrityksessä seikkaileva, huumori rikas, porkkanoita rouskutteleva, ja nopea älyinen ja suustaan nokkela, pulleahko hevonen. Hän tulkoon logohin ja markkinointimateriaaleihin seikkailemaan. 

Keppiheppojen valmistaminen oli minulle myös uusi ja ihmeellinen aluevaltaus. Kun tyttäreni innostui keppiheppailusta, minulla ei ollut mitään ymmärrystä koko aiheesta, saati sitten sellaisen valmistamisesta. Ensimmäinen keppihevonen, jonka yhdessä tyttäreni kanssa valmistimme, oli rakas ihana ja ikimuistoinen yhteinen projekti. Mutta ihan kovin hevosen näköinen teoksesta ei tullut. Kun lähdin valmistamaan keppihevosia talvipäiville, en vielä silloinkaan osannut oikeaoppisesti valmistaa suoraa ja hyvää keppihevosta. Vasta kun lähdin ompelemaan Glamour heppoja, oivalsin monta asiaa, miten tehdään mikäkin osa ja kohta. Ja Fashion heppoja tehdessä kehityin ja opin valtavasti. Toki väittäisin että vielä on oppimista ja oivaltamista edessä, mutta olen tyytyväinen näihin ensimmäisiin keppihevosiin, Fashion heppoihin, jotka olen yrityksen alkuun valmistanut. Ne ovat sentään elämäni ensimmäiset kunnon keppihevoset, jotka olen koskaan valmistanut. Tyytyväisenä taidoistani voin sanoa, että Ne ovat niin kivoja ja ihania, että niistä luopuminen, on kuin luopuisi lapsistaan. Niin syvää taiteellista rakkautta, intohimoa, verta ja hikeä olen heppoihin laittanut. Toivon että ne saavat hyvän vastaanoton.